Kortit ilman nimeäsi

 




Olemme saaneet joulukortteja ystäviltä.
Niissä on siskosi nimi, isäsi nimi, minun nimi. Somasti samalla rivillä.
Sinun nimesi on puuttunut.

Yritän olla kiitollinen joka kortista, jonka olemme saaneet,
kiitoskiitos.
Sitäkin surullisemmaksi olen tullut kun sinun nimesi on loistanut poissaolollaan.
Se on tuntunut kummalliselta, sillä et puutu elämästäni kuitenkaan,
kokonaan.
Mutta nimesi puuttuminen alleviivaa sitä kauheutta,
johon heräämme yhä joka aamu.
Olet yhä poissa,
yhä muualla.

Mitä tapahtuu sinä päivänä, kun alan vihdoin käsittää,
mitä on tapahtunut?

Kysyin isältäsi,
miksi nimeäsi ei ole ollut yhdessäkään kortissa?
Koska olet kuollut, sanoi isäsi.
Ei kuolleiden nimiä laiteta kortteihin.


Olen eri mieltä.
Nimesi tilalla voisi olla vaikka sydän, tähti tai pilvenhattara.
Tai se kaunein enkelikiiltokuva, mitä on.

Sinulle voi lähettää myös oman kortin sinne jonnekin.
Kirjoitanhan tätä nytkin.
Voi laittaa kirjeitä,
tai kirjoittaa vaikka kirjan.
Ihan mitä vaan.









Moni ystävä oli käynyt jouluna haudallasi, 
en edes tiedä ketkä kaikki.
Kynttilöitä oli tuotu,
ja uusia kukkia.
Sydämenkuvat heijastuvat tummasta hautakivestäsi.
Sylämiämiä.

Jouluruusuja ei ollut kotonamme.
Kaikki ruusut oli tuotu haudallesi.
On niin pimeää,
etten näe ruusuja kuvassa.
Mutta tiedän, että niitä on.
Mikä tärkeintä,
tiedän,
että sinäkin olet.