Muistopaikalla 23.6.

Olen ollut levoton ja uupunut,
kärsinyt valon välkkeestä ja vilkkeestä.
tullut huono olo
(melkein kaikesta).

Kaivannut pysähtymistä,
että asiat vain olisi,
ilman liikettä.

Tässä muistopaikalla on nyt niin.
Vaikka heinät heiluu ja 
valo vilkuttelee omiaan

tilanne on ja pysyy,
(vaikka en sitä haluaisi).

Ainoa pysyvä asia on se,
että olet mennyt.

Hengitän.

Rakasta lasta ei ole enää täällä, mutta on muistopaikka, joka vihantana. 

Silti kastelin. 

Helteitä tulossa 

ja juhannus. 

Paikka on heinittynyt, vähän putsasin.
Mutta osa heinistä suojaa,
apilat auttavat,
pienet päivänvarjomme.

Kivet täynnä sydämiä,
elämän kivet,
kuoleman kivet,

silti kivet.

Rakkaus on ääretön.

 

Mustat mullat

Tuijotan mureaa multaa, 

rikkaruohoja 

ja kasvua,
jota ei (vielä) ole.

Haaveissa itää 

härkäpapua
   punajuurta 

      kurpitsaa 

ja elämäni ekat purjosipulit. 

Saadakseni satoa
vedän irti, 

(k)itken ja käännän

väännän kivet ja ruokin maan.

Kevät muuttui kesäksi.

Entä minä?

Haudallasi on kukkia:  
orvokit, kaunokainen, hopealehteä 

ja ruusu.

Yhtenä isona pilvenä ne olivat, kun viimeksi kävin.

Istutettu "toukokuun puolella",
nippanappa.
(Ainakin yritin.)

Pitäisi kai lannottaa.

     "Keskellä liljain ja ruusujen..."

Se on myös minun hautani.
Ja nämä ovat myös minun multiani.

Sama maa antaa eväät ja kasvun

ja kietoo kohtuunsa
Teidät, joita kaipaamme.
Mitä siitä versoo?

Sait taas seuraa. 

Muistatko Raimoa Kanadasta,
sitä ihanaa lettumiestä, 

kuten siskosi sanoi?

Kerro hänelle terveisiä
tai kertoiko hän sinulle?


Et ole käynyt paljon unissa,
tai jos olet, 

et ole silloin kuollut.
On ihan tavallista arkea
kuten joskus,

ihanaa.

Olet minulle elävä ja oleva,
mutta silti niin kaukana,
liian kaukana,

sattuu.

Mitä sinulle kuuluu,
Rakkaamme 18v?

Pakenen ikävääni
maan multiin,

mutta mitä enemmän pakenen,
sen lähemmäs ikävä tulee.

Se asuu kynsien alla,

varpaiden välissä
ja ihan joka paikassa.

"Ruusut ja orvokit, kukkaset nuo, oi ystäväin,
lempeä tuuli sun luoksesi tuo.
Jo huojuvat sinikellot, luo kutsuvat niityt, pellot
ja metsäinen rinne, oi ystäväin."
                                  (suom. L. Onerva)