Rakas Hilma siellä jossain!
Tänä keväänä kuulin sanoneeni, ettet tule enää takaisin. Kuulosti aika pahalta, mutta niin sanoin.
Silti tuntuu kuin olisit jotenkin luonamme. Teidän synttärit on huomenna, pikkusiskon ja sinun. Olisit vanhanajan täysikäinen, 21. Ja sisko samaa tässä ajassa, 18. Miten osasittekaan syntyä samana päivänä!
Täällä vietetään synttärinne aattoa maha täynnä kakkua ja eilisiä blinejä. Sauna lämpiää. Voice of Finland pauhaa: "Mä tahdon tähän taloon Sinut takaisin". Vaikka et tule, minäkin tahtoisin, Eppujen lailla.
Mitä haluaisit sanoa siskolle? Minkälaisia elämänohjeita pian kahdeksantoistavuotiaalle?
Tällaisen kuvan teit pikkusiskolle kun hän oli viisi ja sinä kahdeksan. Muistan kevään, kun maalailitte keittiön pöydän ääressä. Paljon värejä. Paljon keltaista. Paljon iloa ja valoa. Vesivärit kantoivat, vesi kantoi.
Kunnes vesi vei. Lähtösi musersi meidät kaikki. Suru ei lopu koskaan.
Mutta yritetään muistaa se kaikki ilo ja valo, joita loit ympärillesi käymällä täällä. Kuinka kannoit meitä kaikkia.
Olet ollut.
Olet jättänyt jäljen.
Talo olisi ollut niin paljon tyhjempi,
jos et olisi edes käynyt.
Hyvää syntymäpäivää huomenna, rakas.
Aina aina aina rakkaamme!
