Nimppari irappmiN

Haluaisin kertoa jonkun jännän tarinan
tai löytää uuden näkökulman.
Tuoda esiin ajatuksen jonka löysin jostain piilosta,
tai laittaa valokuvan, niin kauniin että alkaa itkettää.

Mutta en voi, en osaa, en pysty.
Ei ole sanoja, ei tekoja joka muuttaisi asian muuksi.
Kuvat ovat kuvia ja sanat sanoja,
silti asiat ovat niinkuin ovat.

Vein nimpparikynttilät haudallesi, hyvää nimipäivää !

Ja sydänkynttilöissä liekki lepatti
ja lepattaa edelleen.

Mutta minä tulin kotiin
ja mietin, miksi et olisi täällä,
missä olet,
miksi tulit meille,
jos et pystynyt jäämään?
Miksi kaipaus sattuu
ja ikävä kasvaa?

Rakas lapsemme, kaipaamme sinua niin.
Nimpparit ilman sinua.
Liian kova juttu,
toistamiseen.

1v 3kk 1pv

Lähdöstäsi on tänään yksi vuosi kolme kuukautta ja yksi päivää.

Jos suru olisi lapsi, se osaisi nyt kävellä ja sanoa muutaman sanan.
Sanoit itse tintu, tintu (kaikista linnuista)
ja kukki, kukki (kaikista kukista).
Kun kävimme Norjassa, puhuit reissun jälkeen sujuvasti norjaa: loolilooli.


Opettelit kaikkea maailmassa, nautit elämästä, lepäsit,
olit silmäterämme. Pysyit elossa koska rakastimme sinua.


Isä heitti sinua ilmaan ja kiljuit riemusta, jännityksestä.
Luotit siihen että isä saisi sinut kiinni,
ja aina hän sai.
Ehdin ottamaan valokuvia,
vaikka olin väsynyt
valvomisesta ja imettämisestä.

Sinulla oli allergioita. Yksivuotiaana jouduit sairaalaan, kun rupesit sairastelemaan aloitettuasi päivähoidon. Ehkä hoitopaikassasi oli hometta, tajusin vasta vuosia myöhemmin. Jouduit sairaalaankin eikä kukaan tiennyt, miksi meinasit kuivua elävältä. Pelkäsin jo silloin menettäväni sinut.

Kotiuduimme päivänä jolloin isosetäni haudattiin. Ei menty hautajaisiin, vaan maalasimme sinun kanssa kotona. Maalasit punaisella  "verta" ja sanoit, Himma maalaa veeta. Veeta! Sanoit asiat monta kertaa, ikäänkuin kaiken varalta. Tomaattimattimatti.

Kiitoskiitos.

Jos suru olisi lapsi, se osaisi nyt kävellä ja sanoa muutaman sanan.
Varalta kahteen kertaan, että tulisi ymmärretyksi.
Se ymmärtäisi itse ainakin osittain mistä on kyse.
Luottaisi siihen, että aina on joku joka ottaa kiinni, kun askel haparoi.
Itkisi sydäntäsärkevästi, nauraisi vallattomasti.
Olisi koko maailman aurinko.

Jos suru olisi lapsi, se olisi elävä ja sillä olisi koko maailma edessään.
Suru tietäisi, että joku nukkuu vierellä ja lohduttaa kun on paha olla.
Että se ei olisi koskaan yksin.