Maan syli

 


Saat sen mistä luovut,
kirjoitti joku viisas
joskus.

Olit pieni tyttö, kun luin kirjan,
enkä muista siitä enää kuin nimen.
Silloin en vielä tiennyt, 
mistä kaikesta
tulisin vielä luopumaan.

Onneksi en tiennyt vielä sitä kaikkea kivun määrää,
jota tulen kohtaamaan.








Kun tuska käy sietämättömäksi, ajattelen etten ole luopunut sinusta,
vieläkään.
En vain pysty tekemään niin.

Ajattelen että olet täällä,
mutta verhon takana,
hieman piilossa,
tai jossain.
Kuitenkin olet.
Onneksi on oikeus ajatella.

Yhä ja vain totuttelen
ajatukseen poissaolosi läsnäolosta.
Yritän totutella.
Miten vaikeaa se on. 
Usein aivan mahdotonta.

Mutta
jos "luopuisinkin" sinusta kokonaan,
tulisitko takaisin?
Miten se olisi mahdollista?
Miten tulisit?
Miten saisin sinut takaisin,
jos luopuisin sinusta?
Jos Tommy Hellsten olisi oikeassa,
niin... 
Melko kinkkinen ajatus.

(taidan olla sekoamassa. menen nukkumaan. paitsi etten oikein voi levätä.
niinä päivinä kun ahdistus ottaa vallan
ja satuttaa vain lisää,
yhä isommalla volyymilla,
ei voi kuin yrittää etsiä jotain keinoja sen helpottamiseen,
jotain, melkein mitätahansa
kestä kestä kestä
tee jotain,
ja kestä sekin ettet voi tehdä.
oli syy se tämä tai toinen,
korona ja muut,
kreisit ajat,
kielletään melkein koko elämä,
kestä oma ja myös muiden tuska,
epäoikeudenmukaisuus,
järki ja järjettömyys,
logiikan puute,
kaikki.
Hengitä.
Se riittää.

Kunhan et vain sairastu siitä hengittämisestä.
Niin sairasta taas, että se melkein ainoa pakollinen, mitä meillä on (hengitys), sairastuttaa.
Jo aiemmin, sisäilmapulmat.
Ja nyt, ulkoilmapulmat, muut ihmiset, kukavaan voi olla viruksen kantaja,
pelkopoliitiikkaa,
foliohattujen vastalauseita,
en lähde niihin mukaan,
yritän ymmärtää, ajatella laajasti, kestää kaiken,
paitsi etten kestä,
tänään.

Se lohtu, että sinä olet turvassa, että sinun ei tarvitse enää kestää
sitä mikä olisi liikaa, sietämätöntä. Paitsi että uskon että olisit osannut
ratkoa tämän maan pulmat, fysiikan ongelmat,
vaikeimmatkin yhtälöt.
Mutta jätit meidät.
Kai sillä on joku tarkoitus?
Mikä?
On kai pakko avata tämä sulku
ja rönsy.
Menin metsään.)





Maasta olet tullut, maaksi tulet muutumaan jne.


En löydä paljon muuta lohtua kuin sen maan, joka meitä kannattelee.
Maan pitää jaksaa kannatella nämäkin ajat,
tämä tuska.

Maa antaa meille lähes kaiken tarvitsemamme.
Ja lopulta
maa ottaa syleilyynsä sen, mikä meistä jää.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas.

Kiitos maa,
kun olet.
Ja pidät huolen,
siitä lopusta.



Ehkä jonain päivänä
yllätyn vielä.

Ehkä emme tiedä kaikkea
vielä tänään.
Onneksi.

Surun värit

Taas näitä erikoispäiviä ilman sinua.
Ei tähän totu ikinä, vieläkään, never.
Itsemurhan viemien muistopäivä oli tänä vuonna 15.11.,
lapsen oikeuksien päivä 20.11.
ja oman nimesi päivä
tänään.

Saadaanpa sentään valoa pimeään,
kun olen vienyt taas kasan kynttilöitä
haudallesi
ja 
muistopaikallesi, sille jonka itse merkitsit 

lähtemällä täältä.

Missä olet? Mitä kuuluu?





Suru ei ole loppunut, vaikka aikaa kuluu.


Välillä yritän raivata jo tilaa muullekin.
Viikolla sain itseni kiinni nauramasta hassulle radio-ohjelmalle.
Ääni kuulosti oudolle;
lähtikö se tosiaan minusta?
Luulin, että nauru olisi loppu,
samoin kuin kyyneleet.

Mutta suru ei poissulje muuta, kokonaan,
vaikka usein onkin siltä tuntunut.
Mikä on se piste, jossa suru muuttuu kaipaukseksi?
Voiko sitä rajaa ylittää tämän elämän aikana?
Mitä tämän jälkeen tapahtuu?












Suren sitä, miten jätit pikkusiskon.
Näetkö, miten upea nuori neiti hänestä on tullut?
Huomasitko, miten hienosti hän ratsasti tänäänkin?
Aiemmin vieraalla hevosella, joka oli jännittynyt,
kuitenkin kuin sisko olisi liidellyt tämän kanssa ikänsä.

Sinäkin olisit saanut jatkaa harrastuksiasi
ja elämää
voinnin niin salliessa.
Olisimme voineet auttaa sinua.
Mutta julman hoitamaton sairaus päätti toisin
ja vaihtoi ajan merkityksen.
Halusit nitistää sairauden itsestäsi,
joutuen samalla jättämään meidät.








Kuinka vahva olitkaan, että pystyit tekemään niin.
Yhä tarvitsen suruhattuani.
Yhä ymmärrykseni lisääntyy hieman,
arastellen, 
joka päivä.

Surun väri on sinisen musta, 
kun puiden siluetit heijastuvat sinertävän tummasta lammesta.

Nämä värit ja maisemat
ovat kamalinta, mitä tiedän.
Mutta siinä kamaluudessa
pitää vain oppia elämään.

Oli pakko ajaa vielä haudallesi.

Ihan kuin olisit soimannut minua siellä tänään.
Että et muka tarvitsisi niin montaa kynttilää,
että vähempikin riittäisi.
No kamoon, on sentään nimipäiväsi!
Eikä mikään määrä kynttilöitä tai kukkia edes voisi osoittaa
sitä kaipauksen määrää, jota tunnen sinua kohtaan,
rakkaamme.

Kynttilöitä oli tänään kahdeksan.
8

Käännä se toisinpäin,
niin tiedät,
minkä kokoinen
on äidinrakkaus.

Nämä ruusut sait mummultasi!

Hyvää nimipäivää, rakas Enkelilapsi !

Epäuskoa

 












Voi hyvänen aika.
En vieläkään tahdo uskoa, että olisit kuollut.
Vaikka iso pahvilaatikollinen tuli kotiin, ja siellä uudet jalalliset hautalyhdyt.
Ne on vain kynttiläjuttuja.
Ja pahvilaatikko.
Paljon pehmusteita.
Miten voisit olla muka kuollut?
Vaikka laatikon teipit kirkuvat punaista,
en usko.
Puuilo puuilo, siinä lukee. 
Mitä iloa siitä että olisit kuollut?
Kun en usko, saan olla iloinen,
edes joskus,
vaikka asetan lyhdyt hautakivesi viereen.
Onneksi en ymmärrä kaikkea.
Tarvitsen paljon pehmusteita.

On ollut niin paljon muitakin vastoinkäymisiä,
että menehtymisesi ei vain mahdu tajuntaani enää.
(Jos on koskaan mahtunutkaan?)
Ulkoistan sen.
Olen kyllästetty muilla murheilla.

Sinä olet elävä,
rakkaani.

Mutta miksi en näe sinua?
Miksi en ole tehnyt sinulle ruokaa aikoihin?
Miksi et tarvitse mitään vaatteita?
Miksi en ole kuullut lauluasi aikoihin?
Miksi sinua ei tarvitse kuskata minnekään,
ei ehtiä, olla ajoissa tai vähän myöhässä?
Harkat eri paikoissa, ajat vaihtuvat,
miten pysyn mukana?

Nyt olet aina mukana.
Kysyn yhä
miten menee, mitä kuuluu?
Voitko jo paremmin?

Et ole kuollut.
Et minulle.

Olet edesmennyt.
Edeltä mennyt, 
sinne jonnekin.
Mennyt, menevä
ei voi olla kuollut.
Menevällä,
menneellä
tarina jatkuu,
ainakin tarina.

Toivottavasti siellä on asiat ok.
Teitä on iso joukko.
Perästä tullaan,
kun aika on.

Sitä ennen:
voithan hyvin rakkaamme?
Kerro terveisiä
tutuille,
vanhoille ja uusille.

Pidättehän huolen toisistanne?