Surun värit

Taas näitä erikoispäiviä ilman sinua.
Ei tähän totu ikinä, vieläkään, never.
Itsemurhan viemien muistopäivä oli tänä vuonna 15.11.,
lapsen oikeuksien päivä 20.11.
ja oman nimesi päivä
tänään.

Saadaanpa sentään valoa pimeään,
kun olen vienyt taas kasan kynttilöitä
haudallesi
ja 
muistopaikallesi, sille jonka itse merkitsit 

lähtemällä täältä.

Missä olet? Mitä kuuluu?





Suru ei ole loppunut, vaikka aikaa kuluu.


Välillä yritän raivata jo tilaa muullekin.
Viikolla sain itseni kiinni nauramasta hassulle radio-ohjelmalle.
Ääni kuulosti oudolle;
lähtikö se tosiaan minusta?
Luulin, että nauru olisi loppu,
samoin kuin kyyneleet.

Mutta suru ei poissulje muuta, kokonaan,
vaikka usein onkin siltä tuntunut.
Mikä on se piste, jossa suru muuttuu kaipaukseksi?
Voiko sitä rajaa ylittää tämän elämän aikana?
Mitä tämän jälkeen tapahtuu?












Suren sitä, miten jätit pikkusiskon.
Näetkö, miten upea nuori neiti hänestä on tullut?
Huomasitko, miten hienosti hän ratsasti tänäänkin?
Aiemmin vieraalla hevosella, joka oli jännittynyt,
kuitenkin kuin sisko olisi liidellyt tämän kanssa ikänsä.

Sinäkin olisit saanut jatkaa harrastuksiasi
ja elämää
voinnin niin salliessa.
Olisimme voineet auttaa sinua.
Mutta julman hoitamaton sairaus päätti toisin
ja vaihtoi ajan merkityksen.
Halusit nitistää sairauden itsestäsi,
joutuen samalla jättämään meidät.








Kuinka vahva olitkaan, että pystyit tekemään niin.
Yhä tarvitsen suruhattuani.
Yhä ymmärrykseni lisääntyy hieman,
arastellen, 
joka päivä.

Surun väri on sinisen musta, 
kun puiden siluetit heijastuvat sinertävän tummasta lammesta.

Nämä värit ja maisemat
ovat kamalinta, mitä tiedän.
Mutta siinä kamaluudessa
pitää vain oppia elämään.

Oli pakko ajaa vielä haudallesi.

Ihan kuin olisit soimannut minua siellä tänään.
Että et muka tarvitsisi niin montaa kynttilää,
että vähempikin riittäisi.
No kamoon, on sentään nimipäiväsi!
Eikä mikään määrä kynttilöitä tai kukkia edes voisi osoittaa
sitä kaipauksen määrää, jota tunnen sinua kohtaan,
rakkaamme.

Kynttilöitä oli tänään kahdeksan.
8

Käännä se toisinpäin,
niin tiedät,
minkä kokoinen
on äidinrakkaus.

Nämä ruusut sait mummultasi!

Hyvää nimipäivää, rakas Enkelilapsi !