Surupäivän tasaus

Rakas H !

 

Eilen oli syyspäivän tasaus.
Olemme lähteneet matkaamaan kohti pimeää.
Valon määrä vähenee.

Eilen oli myös surupäivän tasaus.
Oli tasan kaksi vuotta hautajaisistasi.
Kaipauksen määrä lisääntyy.

Mitä enemmän aikaa kuluu,
sitä enemmän on aikaa siitä, kun viimeksi näimme.
Hirvittää matkata sinusta fyysisesti kauemmas.

Mutta mitä enemmän aikaa kuluu,
sitä pikemmin kohtaamme uudelleen.
Onhan sekin jotain.

Tänään on kuolleiden lasten päivä.
Kuinka sattuikaan, vain päivä hautajaispäiväsi jälkeen.

Ei tähän totu ikinä.
Eihän se, joka teki eläväksi ja äidiksi, voi kuolla.
Mutta näin kävi.
Se pahin tapahtui.
Kuolit pois.
Jätit meidät, lähdit.

Mitä minusta jäi?
Miten tästä eteenpäin?


Hautakuoppasi oli syvä.
Seinät sileät.
Hiekan eri sävyjä, raitoja.
Reunoista törrötti vähän juuria. 
Katkenneita.
Matkalla ei-minnekään.

Maa otti sinut syliinsä.
Maa saa kantaa minunkin tuskaani.
Se on meidän yhteinen maa.

Maasta olet tullut,
maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Siinä välissä: elämä.

Hautapaikkasi ennen Sinua

23.9.2018

K

Ilman aikamuotoja

 

Kävin pitkästä aikaa haudallasi. 

En ollut yksin.
Elämäämme tullut uusi ihminen kysyi,
minkälainen sinä olit?

En pystynyt sanomaan, minkälainen olit. 
Mielestäni olet,
olet edelleen, aina ja jokapäivä.
Mutta oli vaikea sanoa niinkin.
(Koska olimme haudallasi, olethan kuollut, mutta minulle elävä. Haluan ajatella niin.)

Kerroin sinusta lopulta niin, että häivytin koko olla-verbin pois.

Kerroin vaan kuinka pidetty, ihana, lahjakas, upea, ja sitä rataa,
mutta kuinka et osannut arvostaa itseäsi, etkä saanut tarpeeksi hoitoa, oikea-aikaista,
hoitovirheet, kohtalokkaat,
mutta oikeasti: ihana, pidetty, rakas, supertyttömme.
Niin paljon oltaisiin voitu vielä tehdä.
Aina rakkaamme.
Aina muistoissamme.

Pikkusisko löysi sinun vanhat housusi, juuri sellaiset Mollyt jotka hän olisi halunnut.
Ja löysi sitten kaapista sinun vanhat, ihan hyvät, ehkä vähän isot, kuitenkin sopivat. 

Kuulit varmaan miten hän kiljui onnesta. Kiitä siskoasi, sanoin. Tuliko kiitokset perille?

Illalla sytytin kynttilän portinpieleen ja se paloi vielä tänään,
vaikka haudalla käynnistä on kolme päivää.

Mutta tänään tuulee niin kovaa, että puhalsin kynttilän sammuksiin,
ettei tuuli sitä kaataisi.

Ilman aikamuotoja, 

monenlaisia...

.