Surupäivän tasaus

Rakas H !

 

Eilen oli syyspäivän tasaus.
Olemme lähteneet matkaamaan kohti pimeää.
Valon määrä vähenee.

Eilen oli myös surupäivän tasaus.
Oli tasan kaksi vuotta hautajaisistasi.
Kaipauksen määrä lisääntyy.

Mitä enemmän aikaa kuluu,
sitä enemmän on aikaa siitä, kun viimeksi näimme.
Hirvittää matkata sinusta fyysisesti kauemmas.

Mutta mitä enemmän aikaa kuluu,
sitä pikemmin kohtaamme uudelleen.
Onhan sekin jotain.

Tänään on kuolleiden lasten päivä.
Kuinka sattuikaan, vain päivä hautajaispäiväsi jälkeen.

Ei tähän totu ikinä.
Eihän se, joka teki eläväksi ja äidiksi, voi kuolla.
Mutta näin kävi.
Se pahin tapahtui.
Kuolit pois.
Jätit meidät, lähdit.

Mitä minusta jäi?
Miten tästä eteenpäin?


Hautakuoppasi oli syvä.
Seinät sileät.
Hiekan eri sävyjä, raitoja.
Reunoista törrötti vähän juuria. 
Katkenneita.
Matkalla ei-minnekään.

Maa otti sinut syliinsä.
Maa saa kantaa minunkin tuskaani.
Se on meidän yhteinen maa.

Maasta olet tullut,
maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Siinä välissä: elämä.

Hautapaikkasi ennen Sinua

23.9.2018

K