Valkoista

                                        


Valkoinen maa, 
valkoinen taivas.

Uuden vuoden yönä
valkoiset unet
ja uudenkarheat pyjamanhousut,
valkoista trikoota.

Valkoista pyykkiä narulla,
tosin noen tahrimaa.
Musta on sitkeässä
valkeassakin.

Valkoinen hevonen kävelee muistopaikkasi ohi.
Tulee metsästä, menee jonnekin.
Sama hevonen myöhemmin kukkuloilla
ja vielä kotipolkumme varrella.
Hidastan, kunnioitan.

Lammen reunalla oksalla,
vakioreittini varrella
näen enkelinsiivet ja sydämen,
valkoista.
Kuin merkkinä siitä,
että Sinulla
kaikki on nyt hyvin.
(Olisipa meilläkin.)

Vielä me kohdataan
siellä,
missä on kenties valkoista.



Joulukuusikin sai tänä vuonna valkoista ylleen.

Niitä samoja höyheniä,
joilla sinua peiteltiin.

Nämä kaikki valkeat.
Elämä, kuolema, sittenkin enemmän elämä.