Muistopaikalla 23.6.

Olen ollut levoton ja uupunut,
kärsinyt valon välkkeestä ja vilkkeestä.
tullut huono olo
(melkein kaikesta).

Kaivannut pysähtymistä,
että asiat vain olisi,
ilman liikettä.

Tässä muistopaikalla on nyt niin.
Vaikka heinät heiluu ja 
valo vilkuttelee omiaan

tilanne on ja pysyy,
(vaikka en sitä haluaisi).

Ainoa pysyvä asia on se,
että olet mennyt.

Hengitän.

Rakasta lasta ei ole enää täällä, mutta on muistopaikka, joka vihantana. 

Silti kastelin. 

Helteitä tulossa 

ja juhannus. 

Paikka on heinittynyt, vähän putsasin.
Mutta osa heinistä suojaa,
apilat auttavat,
pienet päivänvarjomme.

Kivet täynnä sydämiä,
elämän kivet,
kuoleman kivet,

silti kivet.

Rakkaus on ääretön.