Uutta vuotta, uutta lunta

 
En osaa laskea.
Mutta jos lasken oikein, tämä on jo neljäs vuosi,
jona olet ollut pois.
Olit pois yhtäkkiä vuonna 2018.
Yhä kirkuvammin vuonna 2019.
Yhä tuntuvammin vuonna 2020.
Ja yhä edelleen jossain muualla, vuonna 2021.
Miten vuosia voi olla näin monta?

Paljon on tullut myös lunta. Kuin se olisi unta.
Viime vuonna lunta ei saatu ollenkaan.
Ja nyt sitä on niin paljon, 
että en tiedä näkyykö hautaasi enää.
Se on siellä jossain, nietosten alla.

Olen ollut kipeä koko alkuvuoden.
Ehkä kohta helpottaa.
Ehkä kohta pääsen kaivamaan hangesta
enkelin, joka muistuttaa sinua.
Ja jäätyneet ruusut.

Vaikka en päässyt hautausmaalle
näin silti enkelin.
Tälläinen ilmestyi keittiön ikkunaan. 
Lähelle paikkaa, jossa usein istuit.




Tiedätkö asiasta mitään?
Miksi näen sydämiä
kun katson tämän hahmon läpi?
Mitä kaikkea emme tiedä?

Tämä enkeli ei näy, jos on pimeää.
Tämä näkyy erityisen kauniisti valoa vasten.

Tänään muistin, että ilman valoa ei ole varjojakaan.
Talven ekat varjot näkyi tänään,
on siis jo valoa,
kohta kevättä.
Ja taas neljästoista päivä.
Sinun päiväsi.

Siskon mielestä tässä on possu.
Minun mielestä makaava enkeli...

...ja sylämiämiä.