mutta sain etsiä sinua.
Yritin ja yritin,
sukelsin silmät auki.
En luovuttanut.
Vesi oli sameaa
mutta lopulta löysin sinut.
Kannoin sinut turvaan.
Minulla oli kaikki maailman voimat
ja lepäsit sylissäni
kuin kultainen, valoa hohtava käärö.
Sitten olimme kotona.
Kun lepäsin,
halusit tulla halaamaan minua.
Olit tervetullut.
Tulit viekkuun pötköttelemään,
kuten pienenä lapsena.
Olit iso ja pieni yhtä aikaa,
yhä valoa hohtava,
kuin kultainen perhosen toukka.
Alasti mutta et alaston.
Kaikki oli hyvin.
Oli rauhaa.
Sain halata sinua ja pitkään.
Itkimme molemmat.
Sanoit,
että et halunnut kasvaa aikuiseksi.
En muista, sanoitko että
et halua
vai
et halunnut.
En tiedä, olitko elävä vai kuollut.
Minulle olet aina elävä
ja ihan aina rakas.
Ja tämän sain sanoa
monta kertaa.
Olit kultainen ja rakas
kaikella mahdollisella tavalla.
Minä olin niin kipeä, niin kipeä.
Aikuisten naisten kipua, leikkausta huutava endometrioosi.
Kuka aikuiseksi haluaisikaan,
jos se on tällaista.
Heräsin kipuun (taas)
ja tällä kertaa siihen, että olit käynyt luonani.
Et halunnut kasvaa aikuiseksi,
mutta sait sen sanottua ääneen
unessani.
Ja sain halata ja lohduttaa sinua,
pitkään.
Kiitos tästä unesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti