Ystävänpäivänä

Tasapäivä, vuosipäivä, mitä näitä nyt on.
Ystävänpäiväkin.
Kolme ja puoli vuotta lähdöstäsi.

Joka kuun neljästoista
vie kauemmas,
mutta tuo lähemmäs.

Muistopaikkasi on hautautunut lumeen.
Jos ei tietäisi,
voisi luulla vaan tavalliseksi paikaksi.
Lumen luoma illuusio.
Niin paljon kahlattavaa.

Kamera jäi kotiin.
Olisin ottanut kuvan kolmesta kukasta,
jotka tipautin hangelle.
Keltaista, vaaleanpunaista.

- - -

Hautakin on lumen peitossa.
Kivesi taakse on muuttanut uusi naapuri,
Mikko.

Paljon talven nuupauttamia kukkia hänellä.
Hautapaikan sulatus tapahtui lämpöpeitolla.
Pyysin Mikkoa tuomaan terveisiä
Sinulle.

Tuliko perille?





Koira kävi haudallasi
ystävänpäivän aattona.
Käveli ja pysähtyi.
Kaipaa sinua.
Niin kuin me kaikki.

Toistan itseäni,
enkä osaa kirjoittaa mitään hienoa.
Jos kirjoittaisin,
joka sanassa toivoisin,
että olisit luonamme,
etkä olisi lähtenyt.




Näin unta sinusta. Meinasit tulla mukaan,
mutta et tullut.
Joku yritti lohduttaa minua unessa,
että ei se haittaa ettet ole mukana,
koska olet kuollut.

Heräsin. Minä en tällaista lohtua halua.
Ei se ole mikään lohtu,
että sinulle kävi niin.

Minulla ei ole mitään paikkaa osoittaa vihaani.
En ole sinulle vihainen,
vaan sille,
että näin tapahtui.

Nielen vihani,
eikä se poistu.

En tiedä, 
mitä sillä pitäisi tehdä.
En vaan tiedä.

Silti kaipaan sinua, joka päivä.
Kaipaan ja rakastan.

Ystävänpäivä.
Kuka tai mikä
ottaisi vastaan.
Niin paljon kahlattavaa.