Yhä valkoista.
Puut kumartuvat talven painosta.
Jos lumi on valo,
ovat puut valokaaria.
Hangella viipyvät myös pehmeän oranssin sävyt
sekä ne kaikki vaaleansiniset,
joita en olisi koskaan toivonut.
Se on kuolleen lapsen väri.
En tiedä
voinko enää koskaan
nähdä toisin.
Pitkä tammikuu muuttui helmikuuksi.
Uusia alkuja.
Onneksi edes niitä.
Uudella kurssilla muistutetaan:
kill your darlings.
Kyllin huono vinkki minulle.
Tekisin mitä vaan,
jos voisin sinut elvyttää.
Eilen makasin haudallasi,
pehmeässä lumessa.
Jospa vaan tulisit luoksemme.
Mutta vaikka miten makaan
tai mitä tekisin,
et sinä tule.
Sininen ei muuksi muutu,
vaikka valkoinen muuttuu.
Miten vaikea on päästää irti.
Luottaa, että teit oman valintasi
(tai se jokin sinussa).
Että sinulla on nyt rauha,
vaikka meillä muilla
ei.
On vaan loppuelämän kaipaus ja suru siitä, että näin tapahtui.
Väännän ratakiskosta:
let your darlings live
enkä lopeta hokemasta:
rakastan sinua
aina
aina
aina,
vaikka maailmassa mitä kävisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti