Sylämiämiä

Puolitoista vuotta sitten tänä päivänä olit vielä luonamme.
Huomenna
tulee puolitoista vuotta siitä kun olemisesi tapa muuttui.


Nyt olet olemassa
suurena jälkenä sydämissämme,
ja kaikkialla missä olet kulkenut.
Olemassaolosi oli tärkeä,
ei yhdentekevä eikä mitätön,
vaikka ehkä niin luulit.
Maailma tarvitsi sinua ja
tarvitsee edelleen.

Jätit jäljet tähän maailmaan.


Jätit paljon kaipaavia sydämiä,
tai kuten pienenä itse sanoit:
sylämiämiämiä.

Ne ovat nyt särkyneitä,
kyynelten täyttämiä,
kuivuneita,
rikkinäisiä.
Mutta silti ovat.


Ehkä jostain varjoista tulee yhä uusia sydämiä,
niitä sylämiämiä.
Ehkä vielä jonain päivänä vähän ehyempiä,
kepeämpiä,
onnellisempia?


Sydämet eivät lopu ikinä,
vaan jatkuvat limittäin ja lomittain,
äärettömyyksiin,
niin kuin sanoit itsekin:
sylämiämiämiämiä.

Sinua on rakastettu
ja rakastetaan yhä.
Rakkaus on ääretön.

Hyvää ystävänpäivää rakas lapseni siellä jossain!
Voithan hyvin.

:) ))))))))))