Kun olin vain vähän vanhempi
kuin mitä Sinun tulisi nyt olla,
osallistuin kurssille nimeltään Tila, Aika, Paikka
Tämä TAP-kurssi jäi mieleen monin tavoin,
etenkin koska siihen saattoi osallistua ainakin
Rovaniemellä, Kittilässä,
Helsingissä...
Tämä viimeinen veto pääkaupungissa oli sellainen,
jossa olit jo mukana
pienenä alkuna,
elämän mullistavasta voimasta muistuttavana ihanana yllätyksenä!
Viime aikoina olen ollut voimauttavan valokuvan ryhmässä.
Viimeisin tehtävämme liittyi jälleen tilaan ja paikkaan,
toki aina myös aikaan.
Tehtävänä oli kuvata jokin merkittävä paikka tai tila, hyvä tai huono,
kunhan merkityksellinen.
Voi hyvänen aika.
Sinun lähtöpaikkasi!
Sinun hautasi!
Ei tämän merkityksellisempiä paikkoja ole.
Huonoja, huonoakin huonompia.
Mutta ei tällaisilla kuvilla mennä voimauttavan valokuvan ryhmään.
Voimat romahtaa vähemmästäkin.
Samalla kuvasin omaa hautaani.
Kuinka moni on saanut valita hautakivensä?
Tietenkin julkaisin ryhmässä
aivan toiset kuvat.
Mutta kuvat jäivät jäytämään,
eikä sittenkään siksi että paikat olisivat aivan mahdottoman kamalia.
Laiha lohtu on se, että Vielä Kamalampaa olisi
jos ei olisi edes paikkaa
jossa käydä
Näissä paikoissa surulla on aikansa, paikkansa ja tilansa;
sää, vuodenaika,
elämänkierto,
sittenkin
Ja lamppu syttyi hautamme viereen.
Sinun ja minun,
meidän valomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti