Semmonen!

 



                                                


Rakas Hilma,

semmonen siitä tuli. Tommonen. Tämmönen. 

Pienoiselokuva on omistettu Sinulle. 

Olipa prosessi!

Linkki animaatioelokuvaani

 OLIPA KERRAN  

ole hyvä.





Joku voi väittää, että elokuva kertoo Sinusta. Osin niinkin, osin ei. Omin ja imin kätösiini animaatiojumalan oikeudet ja vapaudet tulkita, irrotella, muunnella. Tämä oli myös monimediaisen kirjoittamisen kurssitehtävä, jota ennen ja jonka jälkeen tarkastelussa monimediaisuus ja transmedia. Miten tarina muuttuu matkan varrella? Mitä mediumeja olen käyttänyt? Tällaista tulen pohtimaan, kun pitää tehdä vielä analyysi tästä kaikesta. Olispa jo loma....

En jaksa ajatella. Lähdetään käymään lammella. Siellä on varmaan jo kevät pitkällä.

                                                          Kevättä riittää, 

                                                     aivan melkein kesässä

                                                        tämän näköistä

                                                   
                                                         Kun kurssi alkoi 

                                                      oli lampikin jäässä,

                                                         öissä pakkaset  

                                                          Metsässä valo

                                                      heräsi tänään kesään,
        
                                                           maisemassa soi
                                                                
                                                    
    

Uskollisimmat

silminnäkijäpuut, te

tiedätte kaiken

Jos ei tietäisi mikä paikka tämä on, tätä voisi väittää ihan kauniiksi. On puita, on lampi, on hienoja jänniä kiviä, lintuja lammen rannalla, lammessa pieniä kaloja. 

Sinäkin kävit täällä, monta kertaa. Kunnes maailma murtui. En halunnut kertoa animaatiossa suoraan mitä tapahtui. Jokainen voi kuvitella haluamansa. Mustavalkoisia raitoja on, vedenalaista kaivamista, etsintää. Kuviteltu ja tosi sekoittuvat. Ehkä hyvä niin.

Vahasta kasvaa kukkasia, joista kalterit, joista paino, josta tahmainen alusta josta ehkä ponnistaa, tai sitten ei. Lopuksi pieni hirviö kasvaa melkein ruutua suuremmaksi, 

ärjyy ja hoivaa. 

Se kauheinkin otus jää kaipaamaan, 

osasi rakastaa. 

Me kaikki kaipaamme.

                                                            Viisi vuotta ja

                                                        yhdeksän kuukautta nyt

                                                             ilman Sinua

                                                           Kumpa olisi
                                                         

                                                        toisin,  käsikirjoitus

                                                           uusiksi, kiitos