Repullinen rakkautta

 
Vaikka hautasi rehottaa ja
kynttilät on ajoittain pimeänä,
ei sinua ole unohdettu.

Suru on tullut siihen pisteeseen, että kynttilöiden pitää antaa välillä sammua.
Eikä haudalla voi käydä aina kovin usein. On miten on.

Silti sinua rakastetaan ja muistetaan.
Suru on kaipausta.




Näin unta, jossa olit lähellä. Ihan kuin ennenkin.
Olimme bussissa, seisottiin takaosissa.
Minulla oli paljon kantamuksia, sinulla ja siskollasi ei juurikaan.
Täällä on yhteisiä asioita, sanoin, otatteko jotain?
Ja otit yhden repun harteillesi, unessani.
Sen vaaleanpunaisen.
Onneksi reppu oli aika kevyt.

Kaikki oli kuin ennenkin.
Vasta kun lähdit pois reppu olalla keikkuen tajusin,
että tämä oli uni
ja vain kävit luonamme.
Yritin lähteä perääsi.
Heräsin.

Jospa vain olisit rauhassa kanssamme.
Jospa oletkin.