Menestys, menetys
- vain yhden kirjaimen ero
ja kaikki voi olla toisin.
Alussa kuitenkin: mene.
Sinä menit tätä tietä.
Tiellä on yhä
sinun jälkesi.
Lämpimän kesän päätteeksi
sytytin kynttilän
yötä vasten.
Ja tänään on vuosipäivän aatto.
Tänään olit vielä luonamme,
et ollut vielä mennyt
kolme vuotta sitten.
Nämä ensimmäiset vuodet,
sen jälkeen kun.
Yhä toivon, että näkisit kynttilän tuikkeen.
Että tietäisit, kuinka sinua kaivataan.
Ja haudallasi on taas niin paljon värejä.
Vaikka kivi on musta
ja suru raskas,
on värit silti olemassa.
Ne heijastuvat mustasta kivestä.
Aina voi olla toisin.
"Yötä vasten vaikka lähdet,
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa,
laiva mun laulujen.
Sä kuljet tietäen
ettet pelkää enempää,
siel' on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan.
Ethän pelkää pimeää,
siel' on monta kynttilää.
Nuku vaan jos väsyttää,
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu
on mulle,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti