Todistus

Jonakin päivänä suru on niin pohjaton,
että mikään määrä haudalla käymistä,
olemista,
istumista,
tekemistä,
hengittämistä,
ajattelemista,

hengittämättä jättämistä,
ajatuksen lomauttamista,
tekemättömyyttä,
uusien näkökulmien etsimistä,
vanhoihin tulokulmiin palaamista,
samojen kukkien yhä uudelleen kastelemista
tai uusien istuttamista
ei
 vaan 
   riitä.

Sellaiset päivät on nyt.

Sinun piti saada peruskoulusi valmiiksi;
todistus käteen,
elämä eteen,
hiukset hulmuten uutta kohti.








Mutta olenkin haudallasi.
Nimesi on kaiverrettu mustaan kiveen.
Ja se rippiristi, joka ei koskaan ehtinyt kaulaasi.

Kivestä näkyy oma kuvajaiseni,

heijastus ihmisestä,
haamuäiti.

Ei tässä näin pitänyt käydä.
Ei tällaiseen totu koskaan.





Enkelipatsas haudallasi sai ympärilleen hattarapilven,
vaaleaa ja vaaleanpunaista.





    

     Putoan pilveen minäkin,
pohjattomaan ja reunattomaan aikaan,
     jolla ei ole alkua eikä loppua,
ei laitoja,
     ei edes nimeä.
Se ei ole kuolema eikä elämä,
     vaan jokin siinä välissä,
itsemme ulkopuolella
    mutta silti osana ymmärrystä,
ehkä joka solussa
    tai solujen vieressä?

Olen osa sitä ja en,
yhtäaikaa sisällä ja ulkona,
aina vähän vinksallaan.

Kuka ottaisi kaipuusta kopin
ja sanoisi, että tämä on kaipauksen pohja,
tästä eteenpäin ei voi edetä ?

Kuka määrittäisi tuskan maksimiannoksen:
tämä riittää
(yhdelle ihmiselle),
tästä eteenpäin
ei-voi-muuta-kuin-helpottaa.

Kuka auttaisi kestämään ne päivät,
kun poissaolosi tihenee,
ikävä alleviivautuu joka sekuntiin.

Olen väsynyt kysymään,
kysymysmerkit on loppuneet.

Kyynelten tilalla kuuma tyhjyys,
kuivuneet kaivot erämaassa,
silmien hiekat.

Olet mennyt.
Olet pois.
Olet muualla.
Et palaa.
En voi halata sinua.
En voinut onnitella sinua hienosta todistuksestasi, enää.


En voinut muuta
kuin ostaa kolme ruusua haudallesi,
kukkivan pelakuupilven viereen.
Onnea onnea onnea
yläkoulun "päättänyt" enkelilapseni!
Itkisin, jos voisin.

Kunpa kokenut terveydenhuollon ammattilainen
olisi toisin toimimalla nähnyt hätäsi,
ja tämä kohtuuttomista kohtuuttomin potilasvahinko, hoitovahinko,
hoitovahinkojen supersarja
olisi jäänyt toteutumatta.

Kunpa, jos,
ja mikäli kokonaisvastuu olisi kannettu.
Muttakun ei kannettu.
Kirjoitin kymmeniä sivuja potilasvahinkokeskukseen, ja yhä odotan,
saatko oikeutta edes jälkikäteen.
Näin kävi.
Tässä ollaan.
Henkäys kerrallaan.

Muistopaikan polulla
oli lemmikki yllättänyt.
Se oli pukeutunut vaaleanpunaiseen,
sininen kukka.

Luin viestisi:
Forget me not!
Forgot you not.