Pieniä valoja

Oi rakas lapseni! Yhä siellä jossain.
Minä taasen täällä
mökillä
    (viimeistä päivää)
kuten vuosipäivänäsi
    (seuraavana päivänä lähdin).

On ollut kova sutina,

niin kovaa yritystä saada elämän reunoista kiinni,
vaikka siskokin muutti
   jätti kotia tyhjemmäksi.

Olette molemmat pois
mutta eri tavoin.
    Rakkaus on ja kasvaa.
    Ikävä on suuri !

Olen istuttanut. Yrittänyt saada kasveja kasvamaan, kun sinua en saanut kasvun läpi
(vaikka miten yritin).

Uusia tai siirrettyjä taimia:
    sammalleimut
    pinus mugo
    kiinankataja
    tiny tim
    timanttituija
    pioni
   astilbe

    haudallesi hortensia Bobo sekä keijunkukka muutama

        

         Onko hyvä näin?


Sitten alkoi sienestys, 

sienihulluus melkeimpä.

Maasta pukkaa tänä vuonna
        haperoa
    herkkutatit
        rouskuja 

    punikit 
    

        kanttarellit
    mustatorvet
        orakas ja
    lampaankääpä

Sitten seurasi suppilovahverotykitys.



            Vuoden paras aika, olisi. Jos. 

        Sinua ei olisi haudattu

    viisi vuotta 

ja viikko sitten.

        Liian kova hinta sienistä, kukkasista, maan mainioista havuista,
        maan antimista yleensä 

        ja yhteensä.

        Maa antaa, maa ottaa. 

        Maa otti sinut.
        (Julmaa. Julma maa.)

        Mutta tässä ollaan. 

        Tässä olen. 

        Hiukkasista on kasvanut 

        jo hengityksiä
        viidessä vuodessa

            olen oppinut ehkä hengittämään
            ainakin välillä

    
            Hurraa siitä?

            Voi hyvin,
             aina 

             rakas!

             

                   toivoo äitisi



        ps)
        

        Kävelin pimeää polkua
        ilman yhtään valoa
        enkä nähnyt mitään.
        Siitä muistan surun.

        Surun poluille
        on sytytettävä pieniä valoja
        että näkisi
        edes sen hiukkasen verran.

                                                            vuosipäiväpilviä 14.8.2023